Siirry pääsisältöön

Näihin kuviin,näihin tunnelmiin...


Nyt taas ei jaksais yhtään tätä maailmaa,tarvisi päästä omaan Wonderlandiin lepäämään.
Ihan liikaa ollut nyt kaikenlaista huisketta elämässä,että nyt on paukut loppu,juuri sopivasti vapun kynnykselle,niin että lapset saa taas hyvin kuivan vapun.
Kaikki vappu"valmistelut" on jäänyt,sen puoleen,olen niin tylsä tyyppi,niin ankea äiti ja ihminen,että joku vastaanväittäjä minussa kitisee aina näitä pakkojuhlia vastaan.

Jos vappu on työväen juhla,niin meidän perheestä yhden pitäisi juhlia,ja se yksikin työläinen on saikulla.
Miten serpentiini kuuluu vappuun?
Varmaan yhtä paljon kuin naapurin penskojen paukkuserpentiini meidän ikkunoihin.... :/

Nyt on kaikki voimat valutettu,ainoa mahdollisuus minulle itselleni juuri nyt,on vain olla hiljaa.
Jokainen sana on liikaa ja liian painava,en voi avata suuta sanoakseni mitään,koska suuni louskuttaisi vain sellaista paskaa ilmoille,ettei siitä hyödy kukaan.
Äärirajoille venytetty.Nyt ei veny enää yhtään.Poksahduksia on jo nähty ja kuultu,niistäkään ei hyödy kukaan,joten on viisaampaa lopettaa minun kiskominen äärirajoilleni.
Vaan uskooko sitä kukaan,kiinnostaako se ketään?
Saas nähdä.

Vappu tulee meillekkin,mutta ilman hörsellyksiä.
Jospa ensi vuonna jaksaisi ja kiinnostaisi?

Mun ongelma on aina ollut motivoitumisen vaikeus,jos ei ole mua kiinnostavaa touhua.
Minä en ole koskaan tykännyt häsätä ja laittaa mitään muuta kuin kotia.Tai omia juttujani.
Juuri nyt tuntuu,että olen kaikenkaikkiaan ihan väärässä elämässä!!!

Jospa antaisi luvan itselleen hiljentyä.
(se ei tarkoita että muut antaisi mulle sen saman luvan)
Mun ei tarvi puhua jos mä en jaksa.
(mutta miehelle iskee varmaan väistämätön keskustelun tarve juuri nyt,mistä vetoa)
Tiristämällä nyt kaikesta muusta,mä ehkä jaksan huomenna vapputoria???


Fuck the world,I´m going to Wonderland!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...