Hui hiisi kun tuo biisi alkoi päässä soida.
Se on aika karua kieltä siitä,millaiseksi ihmisten välit muuttuu,kun meistä tulee kaksi erillistä olentoa.
Parisuhde ja avioliitto,niin pyhiä juttuja minulle,niin herkkiä,niin vakavia,ja viimeiseen saakka niiden puolesta taas taistelin.
Siis,taas.
Ei ole avioliittoakaan tehty minua varten tässä elämässä.
Hassua oikeasti,ne ainoat asiat joita halusin elämässä; lapset,perhe, niin ei.
Ai mutta,enhän minä vakaata parisuhdetta toivonutkaan,ajatella!
Muistakaa lisätä se toivelistaan,ettei jää maailmankaikkeudelle epäselväksi.
Ironiaa.
Koko päivä meni vähän kuin unessa,sitten yhden jälkeen kun eka lapsi tuli kotiin,aloin herätä horroksesta.Sitten amitsu viestitti,että tulenko hakemaan,ja totesin että tuun,jos tuut kauppakamuksi ;)
Niin me sitten käytiin yhdessä kaupassa,ja voi vitsi miten on hyvä käydä kaupassa poijjaan kanssa,jonka on kouluttanut hintatietoiseksi ja ruuanlaitosta ymmrtäväksi,mutta sanottakoon että se ei ole äidin ansiota,siis se ruuanlaitosta tietoisuus.Minähän olen aivan surkea kokki,olen niin mielikuvitukseton,ettei mitään rajaa.Mutta niin,kauppareissu oli menestys,ja antoi tunteen,että me pärjätään.Ja miksi ei pärjättäisi,mutta se pärjääminen ei todellakaan ole yksinomaan minun ansiotani.Ei todellakaan.Meillä on nyt "Kolmen Voima" täällä kotona,tai oikeastaan seitsemän voima,mutta me kolme pääjehua pyöritämme tästedes tätä huushollia.
Kyllä me pärjätään.
ME kolme ollaan nyt ME :)
Homma vaan vähän muuttui.
Olen kai jossain shokissa vieläkin- lauantai on vielä niin lähellä.Tänään on eka päivä,kun kukaan ei ole kannatellut meitä...
Saimme ruuan tehtyä.Mummo kirjoitti minulle messengerissä,että tee risottoa.Luetteli aineet.Tuumin että ok,tehdään.Mutta pitihän sitä tietty hiukan hifistellä ja tehdä jostain ihme ryynistä se risottopohja,heh heh,mutta hyvää tuli.Samalla tuli käytyä läpi perin sekasotkuinen maustevalikoima,ja meillä oli isoimman pojan kanssa tosi hauskaa kun tutkittiin mitä kaikkea on,ja samaan aikaan poitsu järkkäili mausteet siististi kun diagnosoitiin että tämä ja tämä on loppunut.Maustepuutelista on pitkä,sen kimppuun sitten seuraavaksi.Tänään kauppareissulla keskityttiin perustarpeiden puutelistaan,ja sitähän piisas.Huomaa että kaupassa käynti ei ole kuulunut mun toimenkuvaani itkiin aikoihin,mutta nythän se repertuaariin taas napsahti.
Ruoka valmistui,pienin tytär lunasti taivaspaikkansa olemalla Ipanan kanssa ulkona omalla pihalla.Hirmun rauhakseen sujui kaikki,oon tyytyväinen.
Ruuan jälkeen otettiin jälkkärikahvit ja sitten taas pihailua,nyt jouduin minäkin sinne Ipanan perässä,mutta ihan hyvin se sujui.Jännitän varmaan melkolailla turhaan...No jännitän että milloin allergia iskee,enkä oikeasti pääse ulos,tai että milloin Ipana lähtee kirmaamaan eikä usko kun käsken pysähtyä,koska minä en perässä pysy.No mutta,tänään hommat sujui,ja ilta-aurinko takapihalle oli aivan fantastinen juttu :)
Tänään tais olla mun uuden elämän eka päivä?
Ei hassumpaa.
Jostain kumman syystä olen päässyt ihan pikkuisen jo jyvälle siitä,miten luodaan positiivisia ajatuksia!!!
Ehkä minun mielenvire todella alkaa parantua,näin nopeasti?
Nyt odotellaan päivän pahinta härdelliaikaa,eli iltatoimia ja nukkumaan menoa.
Tohtisko toivoa,että nekin alkais sujua,näin uuden elämän kunniaksi,rauhallisemmin?
Mulla on uusi Elämän kirja.
Aion olla tosi tarkka,mitä tähän kirjaan tulee kirjattua,ja millaisia maisemia maalailtua <3
Se on aika karua kieltä siitä,millaiseksi ihmisten välit muuttuu,kun meistä tulee kaksi erillistä olentoa.
Parisuhde ja avioliitto,niin pyhiä juttuja minulle,niin herkkiä,niin vakavia,ja viimeiseen saakka niiden puolesta taas taistelin.
Siis,taas.
Ei ole avioliittoakaan tehty minua varten tässä elämässä.
Hassua oikeasti,ne ainoat asiat joita halusin elämässä; lapset,perhe, niin ei.
Ai mutta,enhän minä vakaata parisuhdetta toivonutkaan,ajatella!
Muistakaa lisätä se toivelistaan,ettei jää maailmankaikkeudelle epäselväksi.
Ironiaa.
Koko päivä meni vähän kuin unessa,sitten yhden jälkeen kun eka lapsi tuli kotiin,aloin herätä horroksesta.Sitten amitsu viestitti,että tulenko hakemaan,ja totesin että tuun,jos tuut kauppakamuksi ;)
Niin me sitten käytiin yhdessä kaupassa,ja voi vitsi miten on hyvä käydä kaupassa poijjaan kanssa,jonka on kouluttanut hintatietoiseksi ja ruuanlaitosta ymmrtäväksi,mutta sanottakoon että se ei ole äidin ansiota,siis se ruuanlaitosta tietoisuus.Minähän olen aivan surkea kokki,olen niin mielikuvitukseton,ettei mitään rajaa.Mutta niin,kauppareissu oli menestys,ja antoi tunteen,että me pärjätään.Ja miksi ei pärjättäisi,mutta se pärjääminen ei todellakaan ole yksinomaan minun ansiotani.Ei todellakaan.Meillä on nyt "Kolmen Voima" täällä kotona,tai oikeastaan seitsemän voima,mutta me kolme pääjehua pyöritämme tästedes tätä huushollia.
Kyllä me pärjätään.
ME kolme ollaan nyt ME :)
Homma vaan vähän muuttui.
Olen kai jossain shokissa vieläkin- lauantai on vielä niin lähellä.Tänään on eka päivä,kun kukaan ei ole kannatellut meitä...
Saimme ruuan tehtyä.Mummo kirjoitti minulle messengerissä,että tee risottoa.Luetteli aineet.Tuumin että ok,tehdään.Mutta pitihän sitä tietty hiukan hifistellä ja tehdä jostain ihme ryynistä se risottopohja,heh heh,mutta hyvää tuli.Samalla tuli käytyä läpi perin sekasotkuinen maustevalikoima,ja meillä oli isoimman pojan kanssa tosi hauskaa kun tutkittiin mitä kaikkea on,ja samaan aikaan poitsu järkkäili mausteet siististi kun diagnosoitiin että tämä ja tämä on loppunut.Maustepuutelista on pitkä,sen kimppuun sitten seuraavaksi.Tänään kauppareissulla keskityttiin perustarpeiden puutelistaan,ja sitähän piisas.Huomaa että kaupassa käynti ei ole kuulunut mun toimenkuvaani itkiin aikoihin,mutta nythän se repertuaariin taas napsahti.
Ruoka valmistui,pienin tytär lunasti taivaspaikkansa olemalla Ipanan kanssa ulkona omalla pihalla.Hirmun rauhakseen sujui kaikki,oon tyytyväinen.
Ruuan jälkeen otettiin jälkkärikahvit ja sitten taas pihailua,nyt jouduin minäkin sinne Ipanan perässä,mutta ihan hyvin se sujui.Jännitän varmaan melkolailla turhaan...No jännitän että milloin allergia iskee,enkä oikeasti pääse ulos,tai että milloin Ipana lähtee kirmaamaan eikä usko kun käsken pysähtyä,koska minä en perässä pysy.No mutta,tänään hommat sujui,ja ilta-aurinko takapihalle oli aivan fantastinen juttu :)
Tänään tais olla mun uuden elämän eka päivä?
Ei hassumpaa.
Jostain kumman syystä olen päässyt ihan pikkuisen jo jyvälle siitä,miten luodaan positiivisia ajatuksia!!!
Ehkä minun mielenvire todella alkaa parantua,näin nopeasti?
Nyt odotellaan päivän pahinta härdelliaikaa,eli iltatoimia ja nukkumaan menoa.
Tohtisko toivoa,että nekin alkais sujua,näin uuden elämän kunniaksi,rauhallisemmin?
Mulla on uusi Elämän kirja.
Aion olla tosi tarkka,mitä tähän kirjaan tulee kirjattua,ja millaisia maisemia maalailtua <3
Kommentit
Lähetä kommentti