Ei voi sanoa että kunnialla,mutta selvittiin sellaisella 50% ragea ja 50% onnea sekoituksella.
Lapsilta sain ihania itsetehtyjä juttuja ja kortteja,nelosluokkalainen oli tehnyt leivät valmiiksi ja sain hipsiä rauhassa aamupalalle -edellisenä iltana tytr kysyi,haluanko aamupalan sänkyyn,ja kieltäydyin ehdottomasti,koska monista paheista huolimatta sängyssä syöminen ei ole yksi niistä.
Mies lähti pienimmän kanssa heppatalleille,kun muut ei yhtäkkiä halunneetkaan lähteä :/ Taisi olla heille liikaa se kiireinen aikataulu joka oli minunkin mielestä mukamas-aikataulu,ei olisi niin kiire ollut,mutta mies nyt päätti että oli.
Totesin että hiivatin hyvä että lähtikin,saan olla rauhassa.Muksut katseli telkkaria ja leikki.
Mutta sitten minä pilasin kaikki.
Ajattelin vähän siistiä paikkoja,koska eihän minulla,kotiäidillä,parempaakaan tekemistä ole.Tyhmänä kuvittelin sitten taas,että tottahan nyt TÄNÄÄN lapset haluaa auttaa minua...
vaan pettymyksen sain tästäkin,ja pahoitin oman mielen kun odotin,ja lasten mielen kun vaadin :(
Näillä fiilareilla olikin sitten tosi hienoa lähteä lasten kanssa syömään äitienpäivä ruokaa yhdessä.Pitsalle mentiin ja onneksi muksut oli edes siihen tyytyväisiä.Minä sain vaaleanpunaisen ruusun ABC-ravintolan myyjätädiltä,se pelasti päiväni (Insta)
Siitä menimme sitten tyttärelle kakulle,ja sinne tuli vanhin poikanikin kun pyysin.
Kotiin kun päästiin,niin samaan aikaan ajoi mies ja kuopus pihaan myös.
Olisin halunnut olla hetken rauhassa!!!
Ihan yllätys oli kotona,kun kotiin jääneet teinit olivatkin tehneet sitten kakun,vaikkei oltu suunniteltukaan.
Ihana ryhmähali heidän kanssaan,ja ilo ja onni edes hetken,siitä onnistuneesta hetkestä <3
joka tietenkin suli pahaan mieleen hyviinkin nopeasti,onhan kyse meikäläisen elämästä sentään!
Viime viikko meni kyllä niin nopeasti ja tänään on taas maanantai ja minun hoitopalaveri psykalla.
Saan kuulla kuinka hullu olenkaan...
Lapsilta sain ihania itsetehtyjä juttuja ja kortteja,nelosluokkalainen oli tehnyt leivät valmiiksi ja sain hipsiä rauhassa aamupalalle -edellisenä iltana tytr kysyi,haluanko aamupalan sänkyyn,ja kieltäydyin ehdottomasti,koska monista paheista huolimatta sängyssä syöminen ei ole yksi niistä.
Mies lähti pienimmän kanssa heppatalleille,kun muut ei yhtäkkiä halunneetkaan lähteä :/ Taisi olla heille liikaa se kiireinen aikataulu joka oli minunkin mielestä mukamas-aikataulu,ei olisi niin kiire ollut,mutta mies nyt päätti että oli.
Totesin että hiivatin hyvä että lähtikin,saan olla rauhassa.Muksut katseli telkkaria ja leikki.
Mutta sitten minä pilasin kaikki.
Ajattelin vähän siistiä paikkoja,koska eihän minulla,kotiäidillä,parempaakaan tekemistä ole.Tyhmänä kuvittelin sitten taas,että tottahan nyt TÄNÄÄN lapset haluaa auttaa minua...
vaan pettymyksen sain tästäkin,ja pahoitin oman mielen kun odotin,ja lasten mielen kun vaadin :(
Näillä fiilareilla olikin sitten tosi hienoa lähteä lasten kanssa syömään äitienpäivä ruokaa yhdessä.Pitsalle mentiin ja onneksi muksut oli edes siihen tyytyväisiä.Minä sain vaaleanpunaisen ruusun ABC-ravintolan myyjätädiltä,se pelasti päiväni (Insta)
Siitä menimme sitten tyttärelle kakulle,ja sinne tuli vanhin poikanikin kun pyysin.
Kotiin kun päästiin,niin samaan aikaan ajoi mies ja kuopus pihaan myös.
Olisin halunnut olla hetken rauhassa!!!
Ihan yllätys oli kotona,kun kotiin jääneet teinit olivatkin tehneet sitten kakun,vaikkei oltu suunniteltukaan.
Ihana ryhmähali heidän kanssaan,ja ilo ja onni edes hetken,siitä onnistuneesta hetkestä <3
joka tietenkin suli pahaan mieleen hyviinkin nopeasti,onhan kyse meikäläisen elämästä sentään!
Viime viikko meni kyllä niin nopeasti ja tänään on taas maanantai ja minun hoitopalaveri psykalla.
Saan kuulla kuinka hullu olenkaan...
Kommentit
Lähetä kommentti