Eilen tosiaan eskarin palaverin jälkeen,nousi kysymys päässäni- kuka näistä lapsista tarvii oman huoneen rauhaa?Eniten siis.
Jaettavana 3 makuuhuonetta,jakajia 5,kun mekin muutettiin makuuhuoneesta pois,ja tehtiin alkovi olkkariin....
Vanhimmalla,jo siis täysi-ikäisellä,on ollut aina oma huone siitä lähtien kun huonekaverinsa muutti kotoa pois,siis kohta 4 vuotta.Perusteluina yksinäiselle asumiselle on ollut ikä ja as- diagnoosi,joka niin ikään vaikutti jossain kohtaa hänen elämäänsä siihen,että muiden ihmisten sietokyky oli aika heikko.Nykyäänkin väsähtää tästä hulabaloosta,mutta yllättävän hyvinkin sietää toisinaan,siis jopa ihan hymy huulilla :)
Keskusteluissa tosiaan mainittiin taas siitä,että "stressiprofiili" menee keltaiselle,kun on hälyä ja liikehdintää ympärillä.No täälläpä sitä on tarjolla sitten aamusta iltaan :( Se väsyttää kaikkia,se saa kaikki puolustustilaan.Ja lisätäämpä vielä tilanahtaus.Jopa tuleekin muheva keitos,oikeen kunnon myrkkysoppa! Kukaan ei voi hyvin kun nämä asiat kuormittavat.Näistä jutuista sitten eilen tosiaankin avasin suutani,se vaan tuli ulos,ei ollut tarkoitus alkaa vinkua siellä,mutta olisihan se nyt hyvä saada vähän ohjausta tähän touhuun,joka on levinnyt ihan käsistä.
Lapsilta puuttuu joku ratkaiseva tekijä,joka kertoisi heille että aikuisen ohjetta ja kehotusta uskotaan.Heti.Ei niin että aikuinen sanoo 3-5 krt,sitten korottaa ääntä,jolloin kaikille tulee jo paha mieli,ja penska on että "miks mulle aina ollaan vihaisia".No niimpä,miksi pitää viedä tilanteet niin pitkälle?
Tämä osio on jotenkin hirveän raskasta vetää perässä,koska koko päivä koostuu vain "lasten kanssa tappelusta",ja tällainen jatkuva rajanveto ja rajojen ja sääntöjen pito uuvuttaa.Se on yksi iso syy,miksi olen näin tiltissä,jatkuvasti.
Jokatapauksessa mietin siis,KUKA noista oikeesti hyötyisi eniten ihan siitä privaattihuoneesta.
Pojille tulee aina illalla se tappelu ja kauhea kärhämä iltatoimien aikaan.He eivät siedä yhtään mitään ärsyttävää toisiltaan,ja pienimmästäkin asiasta huudetaan ja kailotetaan.
Minulla alkaa elin kasvaa otsaan,kun kuulen ne rääkymisen ensitahdit,ja fiilikset siihen,että voisi iloisesti ja rauhallisesti enää mennä yläkertaan ja lukemaan iltasatukirjaa,ovat kyllä hävinneet.Tilalla on armoton pettymys,että TAAS tämä ilta on tällaista showta ja taas on minun hermot revitty riekaleiksi tämän saman jutun takia,mitä aina.
EI VOI VAIN TEHDÄ omaa osuuttaan,ja olla piittaamatta toisen temppuiluista?
Ei voi.
Olen niin poikki tähän keissiin.
Jos en olisi tänään päästäni niin huippaava,menisin tempomaan jätkien huoneen nurinniskoin ja asentamaan niiden sängyt vaikka seinille ja sitomaan heidät ensi yöksi niihin roikkumaan.Tai jompikumpi koirahäkkiin nukkumaan,niin ei pääsisi ainakaan fyysisesti ärsyttämään.
Sitä taappelua ja siitä seuraavaa huutoa,ei vaan kes-tä!!!
Myöskään mun hermot ei kestä sitä,että menen sinne kökkimään ja katsomaan kun tyypit toimii kuin hidastetussa elokuvassa.Siitä seuraa väistämättä se samainen tilanne,mistä mainitsin aiemmin...sanot 3-5 krt,ja sitten ärähdät.
Se on hiton kuluttavaa,ja edelleenkin,siksi olen näin tiltissä.
Tänään kyllä olen tiltissä ihan varmaan hetkellisen hemoglobiinin notkahduksen takia,koska ei meinaa pää pysyä pystyssä heiluessa- jopa tuon pyykkivuoren taaltuttaminen oli lopetettava,kun seisoessa alkoi seinät uhkaavasti lähestyä.
Eli siis,ketkä pysyvät pareina,kuka saa oman huoneen???
Tietäisitkö sä?
Jaettavana 3 makuuhuonetta,jakajia 5,kun mekin muutettiin makuuhuoneesta pois,ja tehtiin alkovi olkkariin....
Vanhimmalla,jo siis täysi-ikäisellä,on ollut aina oma huone siitä lähtien kun huonekaverinsa muutti kotoa pois,siis kohta 4 vuotta.Perusteluina yksinäiselle asumiselle on ollut ikä ja as- diagnoosi,joka niin ikään vaikutti jossain kohtaa hänen elämäänsä siihen,että muiden ihmisten sietokyky oli aika heikko.Nykyäänkin väsähtää tästä hulabaloosta,mutta yllättävän hyvinkin sietää toisinaan,siis jopa ihan hymy huulilla :)
Keskusteluissa tosiaan mainittiin taas siitä,että "stressiprofiili" menee keltaiselle,kun on hälyä ja liikehdintää ympärillä.No täälläpä sitä on tarjolla sitten aamusta iltaan :( Se väsyttää kaikkia,se saa kaikki puolustustilaan.Ja lisätäämpä vielä tilanahtaus.Jopa tuleekin muheva keitos,oikeen kunnon myrkkysoppa! Kukaan ei voi hyvin kun nämä asiat kuormittavat.Näistä jutuista sitten eilen tosiaankin avasin suutani,se vaan tuli ulos,ei ollut tarkoitus alkaa vinkua siellä,mutta olisihan se nyt hyvä saada vähän ohjausta tähän touhuun,joka on levinnyt ihan käsistä.
Lapsilta puuttuu joku ratkaiseva tekijä,joka kertoisi heille että aikuisen ohjetta ja kehotusta uskotaan.Heti.Ei niin että aikuinen sanoo 3-5 krt,sitten korottaa ääntä,jolloin kaikille tulee jo paha mieli,ja penska on että "miks mulle aina ollaan vihaisia".No niimpä,miksi pitää viedä tilanteet niin pitkälle?
Tämä osio on jotenkin hirveän raskasta vetää perässä,koska koko päivä koostuu vain "lasten kanssa tappelusta",ja tällainen jatkuva rajanveto ja rajojen ja sääntöjen pito uuvuttaa.Se on yksi iso syy,miksi olen näin tiltissä,jatkuvasti.
Jokatapauksessa mietin siis,KUKA noista oikeesti hyötyisi eniten ihan siitä privaattihuoneesta.
Pojille tulee aina illalla se tappelu ja kauhea kärhämä iltatoimien aikaan.He eivät siedä yhtään mitään ärsyttävää toisiltaan,ja pienimmästäkin asiasta huudetaan ja kailotetaan.
Minulla alkaa elin kasvaa otsaan,kun kuulen ne rääkymisen ensitahdit,ja fiilikset siihen,että voisi iloisesti ja rauhallisesti enää mennä yläkertaan ja lukemaan iltasatukirjaa,ovat kyllä hävinneet.Tilalla on armoton pettymys,että TAAS tämä ilta on tällaista showta ja taas on minun hermot revitty riekaleiksi tämän saman jutun takia,mitä aina.
EI VOI VAIN TEHDÄ omaa osuuttaan,ja olla piittaamatta toisen temppuiluista?
Ei voi.
Olen niin poikki tähän keissiin.
Jos en olisi tänään päästäni niin huippaava,menisin tempomaan jätkien huoneen nurinniskoin ja asentamaan niiden sängyt vaikka seinille ja sitomaan heidät ensi yöksi niihin roikkumaan.Tai jompikumpi koirahäkkiin nukkumaan,niin ei pääsisi ainakaan fyysisesti ärsyttämään.
Sitä taappelua ja siitä seuraavaa huutoa,ei vaan kes-tä!!!
Myöskään mun hermot ei kestä sitä,että menen sinne kökkimään ja katsomaan kun tyypit toimii kuin hidastetussa elokuvassa.Siitä seuraa väistämättä se samainen tilanne,mistä mainitsin aiemmin...sanot 3-5 krt,ja sitten ärähdät.
Se on hiton kuluttavaa,ja edelleenkin,siksi olen näin tiltissä.
Tänään kyllä olen tiltissä ihan varmaan hetkellisen hemoglobiinin notkahduksen takia,koska ei meinaa pää pysyä pystyssä heiluessa- jopa tuon pyykkivuoren taaltuttaminen oli lopetettava,kun seisoessa alkoi seinät uhkaavasti lähestyä.
Eli siis,ketkä pysyvät pareina,kuka saa oman huoneen???
Tietäisitkö sä?
Kommentit
Lähetä kommentti