Joka paikkaan ne seuraa,muistot.
Vein juuri muksun tuonne 20 kilsaa pöpelikköön,kaverinsa mökille.Hyvä fiilis ajella ja silleen.Sitä mukaa kun tiet kaapeni ja alkoi tulla sellaisia isoja vanhoja taloja...minun mieli synkkeni kuin myrskypilvi olisi peittänyt auringon.
Kun sain muksun jätettyä,ja kotimatka alkoi ilman seuralaista,annoin sen taas tulla.Tai eipä se lupaa taaskaan kysynyt,se itku.Väänsi vaan naaman kaauheaan mutkaan,kun ajatukseni pääsivät niihin taloihin.
Niihin Unelmiin,joita meillä oli.
En ehtinyt koskaan jutella syvällisesti siitä,miksi mies olisi kaivannut syrjempään asumaan.Puhui usein siitä,että olisi mukavaa,ja sanoi että minäkin tykkäisin siitä.Hän oli ihan oikeassa,olisin nauttinut sellaisessa paikassa asumisesta,mutta pelotti välimatkat,mitä jos jään SINNE yksin jne.
Rikootut Unelmat.Se minulle tuli mieleen tästä ajatusketjusta.Rikki menneet unelmat,mutta myös muussa merkityksessa "rikotut" unelmat,ja elämä
Kiroan taas kyynelten keskeltä tätä elämää
Onko ihan pakko kiusata minua näin.Tämä tuska vie järjen.
Musta tuntuu että mies pärjää hyvin.Sillä ei ole mitään kaivattavaa,sillä on muksu kanssaan,eikä muista huolta-kaikki on hyvin.
Pitäisi analysoida taas tätä asiaa,miksi itkettää.
Se tieto,että minä en uulu enää miehen tulevaisuuteen,en hänen unelmiin.Ja omia unelmia en ole jaksanut vielä rakentaa- ehkäpä ne joskus kasvaa,ihan itsekseen?
kaikki sattuu vielä,ihan kaikki.Nytkin,tämän tekstin kirjoitus sattuu.
Menin taas ihan tolaltani kun sain mieheltä muutaman viestin,ei niissä ollut kuin Ipanan juttuja että hyvin mennyt jne,mutta se Yhteys häneen.Olen kommentoinut vain ihan sanalla-parilla takaisin,sekin sattuu liikaa.Nyt tuntuu etten voi tavata häntä kun tuo Ipanaa.En haluaisi saada mitään tunnetta,että ihanaa nähdä tai muuta.Nyt taas tarvisi sen kylmän vesisuihkun päälleen,että muistappa nyt taas kaikki faktat...
En tiedä enää,mikä lopputulos on "minun parhaaksi"- olen irti täästä elämästä ja leijun jo jossain.
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ainakaan,en tiedä yhtään,mikä olisi paras lopputulos.
Vein juuri muksun tuonne 20 kilsaa pöpelikköön,kaverinsa mökille.Hyvä fiilis ajella ja silleen.Sitä mukaa kun tiet kaapeni ja alkoi tulla sellaisia isoja vanhoja taloja...minun mieli synkkeni kuin myrskypilvi olisi peittänyt auringon.
Kun sain muksun jätettyä,ja kotimatka alkoi ilman seuralaista,annoin sen taas tulla.Tai eipä se lupaa taaskaan kysynyt,se itku.Väänsi vaan naaman kaauheaan mutkaan,kun ajatukseni pääsivät niihin taloihin.
Niihin Unelmiin,joita meillä oli.
En ehtinyt koskaan jutella syvällisesti siitä,miksi mies olisi kaivannut syrjempään asumaan.Puhui usein siitä,että olisi mukavaa,ja sanoi että minäkin tykkäisin siitä.Hän oli ihan oikeassa,olisin nauttinut sellaisessa paikassa asumisesta,mutta pelotti välimatkat,mitä jos jään SINNE yksin jne.
Rikootut Unelmat.Se minulle tuli mieleen tästä ajatusketjusta.Rikki menneet unelmat,mutta myös muussa merkityksessa "rikotut" unelmat,ja elämä
Kiroan taas kyynelten keskeltä tätä elämää
Onko ihan pakko kiusata minua näin.Tämä tuska vie järjen.
Musta tuntuu että mies pärjää hyvin.Sillä ei ole mitään kaivattavaa,sillä on muksu kanssaan,eikä muista huolta-kaikki on hyvin.
Pitäisi analysoida taas tätä asiaa,miksi itkettää.
Se tieto,että minä en uulu enää miehen tulevaisuuteen,en hänen unelmiin.Ja omia unelmia en ole jaksanut vielä rakentaa- ehkäpä ne joskus kasvaa,ihan itsekseen?
kaikki sattuu vielä,ihan kaikki.Nytkin,tämän tekstin kirjoitus sattuu.
Menin taas ihan tolaltani kun sain mieheltä muutaman viestin,ei niissä ollut kuin Ipanan juttuja että hyvin mennyt jne,mutta se Yhteys häneen.Olen kommentoinut vain ihan sanalla-parilla takaisin,sekin sattuu liikaa.Nyt tuntuu etten voi tavata häntä kun tuo Ipanaa.En haluaisi saada mitään tunnetta,että ihanaa nähdä tai muuta.Nyt taas tarvisi sen kylmän vesisuihkun päälleen,että muistappa nyt taas kaikki faktat...
En tiedä enää,mikä lopputulos on "minun parhaaksi"- olen irti täästä elämästä ja leijun jo jossain.
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ainakaan,en tiedä yhtään,mikä olisi paras lopputulos.
Kommentit
Lähetä kommentti