Siirry pääsisältöön

Missä saa pitää nettipäiväkirjaa?



Törmäsin tällaiseen eilen,ja olin hyvin hämmästynyt.
Olen tottunut lukemaan tältä julkaisijalta positiivisia,kivoja juttuja,ja tällainen kannanotto hämmästytti melkoisesti.
Tätä oli kommentoitu mm sillä,että FB on sosiaalinen media,eikä päiväkirja.

Jokaisella on oikeus käyttää sosiaalista mediaa omiin tarkoituksiinsa,kunhan se ei loukkaa ketään ja mukaelee muutenkin lainsäädäntöjä.

Mitä se kertoo valittajasta,jos hän narisee jonkun toisen päivityksistä?
Eikö ollut mieleistä sisältöä,mutta pakko vain seurata mit tämä henkilö tekee?
FB:ssä on julkaisun yläreunassa klipsi,josta voi ilmoittaa ettei halua tämän julkaisijan postauksia nähdä,niin yksinkertaista.

Entäpäs sitten Instagram,jossa jaetaan kuvina omaa elämää.Joku haluaa julkaista omakuvia,joku muunlaisia paloja elämästään tai asioista joista pitää-nauttii...

Tietenkin on paikkoja,jotka on luotu nimenomaan nettipäiväkirjoille,niinkuin tämä Bloggerkin on.Ymmärrän kyllä,ettei kaikki halua kirjoittaa yhtä asiaa tuonne,toista tänne,ja kolmanneksi vielä jakaa kuvia Instagramiin,kun omaa kattavan kanavan,joka mahdollistaa kaiken teknisesti.Jos haluaa käyttää yhtä kanavaa,kai se on ihan ok? Sitten on meitä multisämplääjiä,joilla on 5 sometiliä ja blogi ja whatsappi ja ja ja,ja sekin on kai okei?

Sosiaalinen media on juuri sellainen,kun haluat sen olevan,ja näyttää toisille.
Se mukaelee persoonaasi joiltain puittein jokatapauksessa.Joku kertoo paljon,joku kertoo vähän,ja joku ei mitään- jakaa vain tuollaisia ajatustauluja Facebookinsa täyteen.
Pitäisikö niistäin alkaa valittaa,kuten valittajat valittaa toisten valokuvista ja kertomuksista?

Minun mottoni tähän on

deal with it,or get lost!

Maailma ei kaipaa pikkuasioista nulputtajia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...