Siirry pääsisältöön

Kyllä taas HÄIRITTEE !!!

En osaa tehdä kiukkuhymiöö,mutta kyllä on taas hermoa kivistänyt itselläkin tämän viikon,oikeastaan eilisestä kun tuli ilmoitus,että meidän pitää purkaa vaivalla väsäämämme kissojen ulkoiluaitaus,koska se rumentaa JULKISIVUA!
Jumalauta,kenen silmää se nyt sairastaa,ilmeisesti jonkun,kun on nähty vaiva valittamisesta.
Olin niin onnessani kun rakennettiin tuo kissakoppi,jossa voi antaa niiden hengailla vapaana,kiipeillä ym.Mutta onhan se nyt kamalaa kun tollanen kissakoppi on pykätty asuntomme seinää vasten.
Tehtiin se siksi,kun löysimme kissamme roskiksesta!
Joku kiva ihminen siis laittanut vapaana kulkevan kissan sinne,eli ei todellakaan voi kissoja pitää vapaana ulkona,ihmiset on niin hulluja,että kun luontokappale saadaan kiinni,niin sitä kiusataan rääkätään ja jopa tapetaan.
Minun eka kissa teki elämänsä suhteen väärän virheen,antaen itsensä kiinni vieraalle,joka katkoi takajalan.Kissa ei koskaan toipunut siitä,kuihtui pois ja sitten hänet piti päästää sateenkaaren toiselle puolen.Ja esimerkkejä on paljon.
Mutta...ulkoiluaitaus ei saa olla,koska se on RUMA.
Mietin,laitanko vielä kipakan sähköpostin takaisinpäin tästä ja uhkailen vaikka kissojensuojelu yhdistyksellä tms ;)

No mutta yksi niitti lisää arkkuun,jonne on tämän kämpän kohtalo nakattu.
Onneksi on muitakin vaihtoehtoja,kun vaan osaisi päättää!!! Ja kun pääsisi vain sanomaan että TON mä otan,eikä niin että hattu kourassa odotellaan tuomiota,voinko olla niin hyvä vuokralainen,jolle voi vuokrata asuntoa.
No onneksi olen ainakin Tampereen vuokra-asuntojen silmissä potentiaalinen ,koskapa tarjouksia satelee,ja poika,siis mies varmaankin,jonka kanssa sähköpostia vaihdellaan asian tiimoilta,varmasti tietää jo että olen hiukkasen vaativa.

Toisille piisaa se,että asunto on kiva,mutta mulle pitää myös pihan,ympäristön olla kiva ja lapsiystävällinen ja ehkä tärkein,pikkulasten koulumatka! Tämä on perimän taakkaa,kuulin jo pienestä pitäen äidiltä että lapsen koulumatka on tärkeä ;)
Minulla oli ala-asteelle alle kilsa, 5-6 luokat kävin noin 2 kilsan päässä ja 7 luokasta alkaen mun koulumatka oli  vähän yli 3 kilsaa.Itse en ehkä voisi hyväksyää noin pitkiä matkoja omille kullannupuille,vaikkakin hyötyliikunta olisi nykypennuille enemmän kuin tarpeen...

Olen kumminkin epävarma alueesta jolla asunto sijaitsee,joten otin taas oikotien ja vuokraovenkin avukseni.Löytyi mahtava omakotitalo,jossa hommat vaan natsasi.Mutta hirvittää noissa okt:ssa ne huollot ym,kun on esimerkiksi Tampereen asuntojen asukas,niin riittää kilautus huoltoyhtiöön,ja homma toimii.Parhaimmassa tapauksessa oma mies huoltaa juuri omaakin asuintaloa,tai ainakin voi töistä tuoda suoraan tarvittavat jutut,jos nyt sattuu korjattavaa ym olemaan.Selkeä etu!!!
Mutta kun en osaa päättää!!!

Kerroinko jo maanantaisesta hoitopalaverista psykiatrisella?
No ei mussa vissiin suurta vikaa ole,vähän masista joka on joko syy taikka seuraus,eli joko mä oon masentunut tästä vaikeasta elämästäni,taikka sitten mun elämä on näin vaikeaa ja raskasta koska oon masentunut.Mutta psyk saikkarilla juttelukäynnit jatkuu,eikä kukaan edes ehdotellut lääkkeitä.
Idols-Antti Railion haastattelu oli kyllä myös ajatuksia kirvoittava ,kuunteleppa!

Antti Railio Iskelmän haastattelussa

"- Välillä menee niinkin kovaa, että tehdään sitä sun tätä. Sitten ollaankin ihan taas - naps - voimat pois . Kulutetaan oma supervoimavara loppuun."

Toi sitaatti kuulostaa niin minulta.Toisinaan on voimaa,ideaa,intoa vaikka mihin,eikä mikään mahti maailmassa saa minua pysähtymään.
Sitten loppuu bensa,ruho ei liiku mihinkään,sattuu joka paikkaan,väsyttää,vituttaa,ahdistaa...

Mutta näillä puheilla jatketaan taas joku päivä,kohta tulee nepsy-ohjaaja meille kotikäynnille.
Ensin ruokaa huiviin että saan pään "selväksi" -> diabetes :P

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...