Vitutuspäiväkirjat vol.???????

Ajattelin jos laittais yhden kokonaisen angstiblogin pystyyn,kyllä nimittäin riittäis.
Tänään aamulla facea kännyllä selatessa vastaan tuli kyllä hyvä miete

Tähän oli tullut monenmoisia kommentteja,niin puolesta kuin vastaan.

Oli perusteltu että pitää olla armollinen ja antaa rakkauden voiman voittaa,toiset taas li sitä mieltä,että 

"enough is enough"!

Mutta omalla kohdalla ärsyttävän totta.Annan ihan liian monta mahdollisuutta,enkä näe edes ulospääsyä tälle mallille.Ilmeisesti en ole vielä "done",koska näin tapahtuu.Tai olen joskus "done",mutta kerään taas itseni,ja "kohti uusia pettymyksiä"

On se kyllä jännä toimintamalli,en voi muuta sanoa.Ihan kuin minulta puuttuisi kokonaan itsesuojeluvaisto,tai sitten olen vain liian ymmrtäväinen anteeksiantavainen,kestävä.

No tuo kestävähän nyt on nähty.Mielenterveys/ mielenjaksaminen järkkyy,ja kärsin siitä ensin itse,ja sitten minun kautta siitä kärsii lapset.Eli ei hyvä tilanne.

Miten oppisin laittamaan rajat?

Joka kerran kun vedän rajan ja sanon että en siedä tuota,tiedän että se tulee toistumaan ennemmin kuin haluisinkaan.

Miksi kaikki sitten loukkaa minua niin hirveesti?

Kas,sitäpä kysyn huomenna psykiatriselta saikkarilta,jonka jutuille onneksi pääsen huomenna.

Vastaus on kai "kohtuus"

Kun kohtuus minun mittapuulla ylitetään,syntyy pettymys

Minulle on hoettu "älä odota mitään niin et pety",mutta jos ei odota mitään,onko elämällä mitään arvoa silloin?

Alkaa vaan tuntua,että olen niin omanlainen ihminen,ihan liian herkkä,että minun olisi parempi vain elää ilman ainuttakaan jokapäiväistä ihmissuhdetta.Tai ainakin pitäisi osata vetää tiukat rajat sille,mitä hyväksyn elämääni.

Toisaalta,en koe olevani oikeutettu tiukkapipoiseen elämän määrittelyyn,sen voisin tehdä vain omalta kohdaltani,muiden elämää en voi määrätä,en voi muuttaa,vaikka kuinka haluaisin,ja minähän haluaisin!

Ompas laimea vitutuksen ilmaus,mutta kyllä tämä ainainen pettyminen alkaa oikeasti riipoa hermoja ihan totaalisesti.

Onneksi oli nyt aikaa kaiken hitonmoisen pyykkirumban keskellä,johon pikantin mausteensa toi eilen iltana löytyneet kissan kuset meidän pedistä (2 peittoa,2 pussilakanaa,tyyny ja tyynyliina pesuun),istahtaa kiukkuamaan keskenään semisekaiseen keittiöön läppäri seurana.Semisekaiseen siis edelleen,vaikka olen jo klo 7 aamulla alkanut sen siivoamisen- sen ohella että puuroa keittelin ja kahvit laitoin.

Semmosta se on olla tällainen suurperheen multitalentti (haa ha haaa)

AINIIN!!!

Siitä tulikin mieleen.

Selailin eilen puhelimeni sovelluksia ja ajattelin kurkata mitä löytyy Areenasta.

Löysin sielä jonkun ihme dokkarin sikarikkaasta perheestä joka asui 8 lapsen kanssa oliko se nyt yli 4000 neliön huushollissa.Oli lastenhoitajaa ja mitä lie palvelijaa ym.Herra perheenisä oli rakennuttanut jenkkilän suurimman rakennuksen tai jotain.

Mutta sitten kävi höpösti.

Äitykkä totesi että hän teki lapsia kun tiesi että voi vaan palkata lisää lastenhoitajia.Herralla ja rouvalla oli ikäeroa 30v,herran ollessa päälle 70v ja oli kyllä pahaa katsottavaa nähdä miten hitsin stressaantunut oli ,tottakai kun on miljardivelat selässä.

Mutta joo,pointtini oli kai vaan todeta,että tulipa katseltua,ja se,että niin erilaista voikin olla suurperheen arki ;)

Saattaisin tosiaan valita toisin,jos nyt hyppäisin 20 v taaksepäin.