Muutama pv sitten,ehkä alkuviikosta,sanoin äidille,että mun raja on nyt täyttynyt.Tuli vaan tunne,että johonkin se raja on saatava ja se on nyt tässä.Koin kovasti ahdistusta ja olisin paennut minne vaan,jos se olisi mulla mahdollista.
Siinä alkuviikolla ei ollut tapahtunut edes mitään pahaa/hankalaa,vaan duunailtiin sovussa tässä kotosalla juttuja,olihan ukko sairaslomalla edelleen (yht 2kk oli) Mutta sanoin kumminkin äitille näin,ehkä jollekkin kaverillekkin sanoin,en muista.Ehto oli "jos vielä rikkoo jotain,niin homma loppuu siihen" Pidin sitä kuitenkin aika kaukana olevana asiana sen hetkisen tilanteen huomioiden.
Ei tarvittu kuin muutama "vastoinkäyminen"...lauantai aamuna "määräsin" että kotona pitää ruokailla ennen reissuun lähtöä,mies olis halunnut pikaruokaa.
Sitten kehtasin vaatia,että samat säännöt (joita hän mulle koko ajan toitottaa) koskee myös meidän yhteistä lasta- kyseessä oli "SUN on pakko syödä muuten et pääse mukaan" mutta toinen sai poistua pöydästä isän vain vähän kiroillessa
Selitin vielä,että tuo on samaa "narun antoa" toiselle,kuin mistä mua syyttää aina,että minä annan narua kasvatuksessa.
Nooh,kommenttini ei miellyttänyt.
Ensin lensi tietokoneen hiiri liukuoveen (reikä keskelle) ja sitten taittui imurin metalliputki hänen polvea vasten V-kirjaimen malliin.
Sitten alkoi taas rahasta uhoaminen-minulla oli 10 minuuttia aikaa antaa hänelle hänen juuri tullut palkka/saikkukorvaus.Kysyin että mistä mä sen rahan revin,ja hän vaan laskee ,että aika menee ja on uhkaavana mun edessä.Olin yöpaidassa vielä,joten aivan shokissa aloin pukea ja keräsin muksut mukaan ja lähdin "hakemaan rahaa",ei ollut aikomustakaan tulla takaisin.
Päivä vietettiin ystävän luona,illalla palasin vasta kun oli varmistettu että on lähtenyt-avaimenhan se paiskasi mun jalkoihin jo ennen kuin me lähdettiin.
Niin että so long.
Huomenna lähtee avioerohakemus,sen takaan
Tää pelleily oli nyt tässä.
Yhteinen lapsemme menettää paljon,koska kokemuksesta tiiän että mummo ei tuu tänne,kun ei ole tähänkään saakka käynyt kuin kerran käynyt täällä "uudessa" kodissa jossa asuttu jo 1,5v.
Isäänsä kaipaa muksu,jo eilen illalla murheissaan sanoi että on isää ikävä.Mä oon ihan sanaton sen edessä,mitä sanoisin.
Turvakotiinkin laitoin meiliä eilen,mutta vastasivat vasta tänään,joten akuuttiin hätään ei siitä olisi ollut.
Nyt me ollaan täällä pikku kunnassa,jossa mulla ei oo ainuttakaan tuttua,me ollaan vain me-mun perhe.No eipä mulla sitä turvaverkkoa ollut aiemminkaan,tää ystävä kenen luona oltiin eilenkin,on oieastaan ainoo kenen luo voidaan edes mennä,ja heillä me oltiin yötäkin silloin viimeksi,kuukausi sitten kun hän sen hellan hakkasi rikki.
Tämmöinen stoori.
Ei sitä vaan tarvi kestää.
Toivon että moni muu on minuu viisaampi,ja pääsee irti paljon nopeammin.
Syytän itseeni nyt itetty,koska sehän näytti jo 3kk seurustelun kohdalla luontonsa hajoittamalla mun silloisen asunnon eteisen kalusteet,en vaan uskonut sitä,että se ois "pysyvää",koska osasi sen silloinkin tavallaan minun syyksi kääntää/syyllistää,että minä olin osasyyssä kun "ärsytin" häntä.
Ei tuollasen ihmisen kanssa annata elää.
En minä ainakaan,en enää
Siinä alkuviikolla ei ollut tapahtunut edes mitään pahaa/hankalaa,vaan duunailtiin sovussa tässä kotosalla juttuja,olihan ukko sairaslomalla edelleen (yht 2kk oli) Mutta sanoin kumminkin äitille näin,ehkä jollekkin kaverillekkin sanoin,en muista.Ehto oli "jos vielä rikkoo jotain,niin homma loppuu siihen" Pidin sitä kuitenkin aika kaukana olevana asiana sen hetkisen tilanteen huomioiden.
Ei tarvittu kuin muutama "vastoinkäyminen"...lauantai aamuna "määräsin" että kotona pitää ruokailla ennen reissuun lähtöä,mies olis halunnut pikaruokaa.
Sitten kehtasin vaatia,että samat säännöt (joita hän mulle koko ajan toitottaa) koskee myös meidän yhteistä lasta- kyseessä oli "SUN on pakko syödä muuten et pääse mukaan" mutta toinen sai poistua pöydästä isän vain vähän kiroillessa
Selitin vielä,että tuo on samaa "narun antoa" toiselle,kuin mistä mua syyttää aina,että minä annan narua kasvatuksessa.
Nooh,kommenttini ei miellyttänyt.
Ensin lensi tietokoneen hiiri liukuoveen (reikä keskelle) ja sitten taittui imurin metalliputki hänen polvea vasten V-kirjaimen malliin.
Sitten alkoi taas rahasta uhoaminen-minulla oli 10 minuuttia aikaa antaa hänelle hänen juuri tullut palkka/saikkukorvaus.Kysyin että mistä mä sen rahan revin,ja hän vaan laskee ,että aika menee ja on uhkaavana mun edessä.Olin yöpaidassa vielä,joten aivan shokissa aloin pukea ja keräsin muksut mukaan ja lähdin "hakemaan rahaa",ei ollut aikomustakaan tulla takaisin.
Päivä vietettiin ystävän luona,illalla palasin vasta kun oli varmistettu että on lähtenyt-avaimenhan se paiskasi mun jalkoihin jo ennen kuin me lähdettiin.
Niin että so long.
Huomenna lähtee avioerohakemus,sen takaan
Tää pelleily oli nyt tässä.
Yhteinen lapsemme menettää paljon,koska kokemuksesta tiiän että mummo ei tuu tänne,kun ei ole tähänkään saakka käynyt kuin kerran käynyt täällä "uudessa" kodissa jossa asuttu jo 1,5v.
Isäänsä kaipaa muksu,jo eilen illalla murheissaan sanoi että on isää ikävä.Mä oon ihan sanaton sen edessä,mitä sanoisin.
Turvakotiinkin laitoin meiliä eilen,mutta vastasivat vasta tänään,joten akuuttiin hätään ei siitä olisi ollut.
Nyt me ollaan täällä pikku kunnassa,jossa mulla ei oo ainuttakaan tuttua,me ollaan vain me-mun perhe.No eipä mulla sitä turvaverkkoa ollut aiemminkaan,tää ystävä kenen luona oltiin eilenkin,on oieastaan ainoo kenen luo voidaan edes mennä,ja heillä me oltiin yötäkin silloin viimeksi,kuukausi sitten kun hän sen hellan hakkasi rikki.
Tämmöinen stoori.
Ei sitä vaan tarvi kestää.
Toivon että moni muu on minuu viisaampi,ja pääsee irti paljon nopeammin.
Syytän itseeni nyt itetty,koska sehän näytti jo 3kk seurustelun kohdalla luontonsa hajoittamalla mun silloisen asunnon eteisen kalusteet,en vaan uskonut sitä,että se ois "pysyvää",koska osasi sen silloinkin tavallaan minun syyksi kääntää/syyllistää,että minä olin osasyyssä kun "ärsytin" häntä.
Ei tuollasen ihmisen kanssa annata elää.
En minä ainakaan,en enää
Kommentit
Lähetä kommentti