Tällainen kuva pongahti silmiini aamun rutiininomaisella surffailureissulla :)
Heti kun olin lukenut tekstin,lamppu syttyi päässäni- tässä on selitys juuri tähän mun elämään.
Minun toivo on suurempi kuin pelko.
Olen huomannut usein,että en "osaa" pelätä elämää.Miksi pitäisi?
Pelko blokkaa niin paljon hyviä tunteita,etten tajua kuinka selviäisin,jos vielä pelon antaisin tulla tähän tunnekaruselliin!
Tämä alati "toivova" elämänasenne on monimutkainen ja usein muita ihmisiä häiritsevä,sikäli,etten heitä herkästi pyyhettä kehään,vaikka ilmeiset syyt siihen liki pakottaisivatkin.
Uskon toivoon.
Tosin ymmärsin myös sen,että ...vaikka toivosta ei tarvitse koskaan luopua,on hyvä tarkastaa mitä toivoo.
Minä olen toivonut väärää asiaa.Olen toivonut ja pitänyt näpeissäni pyyntöä avioliittoni kestämisestä.
Sen sijaan minun olisi pitänyt toivoa parempaa huomista.
Sitä minä tarvin.
(lopputekstit editoitu 24.5.)

Kommentit
Lähetä kommentti